Kotikissa

Kesykissa (Felis silvestris catus, joskus Felis catus) on kissaeläimiin kuuluva kesy nisäkäs ja villikissan alalaji. Kissan kesyttämisprosessi alkoi lähes 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä. Nykyään kesykissa on Euroopan yleisin lemmikkieläin.

Kesykissat  jaetaan kahteen ryhmään: rotukissat ja kotikissat. Rotukissalla on aina rekisterikirja. Kaikki muut kissat (ns. "rotukissat" ilman rekisterikirjaa, rotujen yhdistelmät, sekarotuiset sekä maatiaiskissat) ovat kotikissoja. Tämä kannattaa muistaa kissaa hankkiessa ja punnitessa kissan mahdollisen ostohinnan oikeellisuutta.

Mutta joka tapauksessa kissa otetaan perheen lemmikiksi. Maalla ja maatiloilla kissoista on myös aina ollut hyötyä hiirien, rottien ja muiden tuholaisten pyydystäjinä. Kissa perheenjäsenenä merkitsee älykästä ja helppohoitoista lemmikkiä. Se vaatii kuitenkin rodusta riippumatta päivittäistä hoitoa ja huolenpitoa.

Kissat elävät tavallisesti yli kymmenenvuotiaiksi. Hyvin hoidetulla kissalla 15 vuoden ikä ei ole vielä mikään suuri yllätys ja leikattu kissa elää jopa tätäkin pidempään. Kissaa hankkiessa olet siis saamassa kumppanin todella pitkäksi aikaa.

Kissan hankinta

Aikuisia kissoja voit etsiä esim. alueesi löytöeläinkodeista tai lemmikkieläinpalstoilta. Usein siellä on tarjolla myös pentuja tai nuoria kissoja.

Jos hankit kissanpennun, sen tulee olla vähintään luovutusikäinen, eli 12 viikkoa vanha. Silloin emo on (yleensä) ehtinyt opettaa pennun asioimaan hiekkalaatikolla, vieroittanut sen imetyksestä ja pentu on oppinut jo syömään monipuolista ruokaa. Pentu on myös madotettu kolme-neljä kertaa. Kysy pennun saaman matolääkkeen nimi ja jatka loishäätöjä ohjelman mukaisesti.  

Rotukissan mukana saat aina Suomen Kissaliiton myöntämän rekisteritodistuksen. Muussa tapauksessa kissa on kotikissa.

Käy katsomassa pentua kasvattajan luona ja kiinnitä huomiota puhtauteen ja ympäristön virikkeellisyyteen. Tarkkaile pentujen ja emokissan vointia ja käyttäytymistä ja kysele pennuista paljon.

Jos kissat asuvat lian ja löyhkän keskellä tai suljettuna pienissä häkeissä, älä hanki kissaasi sieltä. Jos pennut ovat likaisia, nuhaisia tai rähmäisiä, älä ota sellaista pentua. Suhtaudu varauksella myös, jos kasvattaja ei mielellään kerro kissoistaan mitään tai jos kissat ovat hyvin arkoja ja pelokkaita ja pakenevat ihmisiä.

Kissan käyttäytyminen  

Kissat leikkivät mielellään, varsinkin pentuna, mutta hiovat aikuisenakin metsästystaitojaan leikkien avulla. Tyytyväisinä kissat kehräävät, mutta vastoin yleisiä luuloja kehräys saattaa kuvastaa myös hämmennystä tai hermostumista. Myös tappelun jälkeen kissa alistuessaan kehrää vaikuttaakseen vaarattomalta.

Puskemalla kissa ei varsinaisesti osoita kiintymystään, vaan merkitsee reviirinsä. Sinua puskiessaan kissasi siis merkitsee sinut "omakseen". Häntäänsä kissa sen sijaan käyttää tasapainoilun lisäksi nimenomaan tunteidensa ilmaisuun. Esimerkiksi kiihtyneenä (vaikka saalistaessa) vain hännänpää liikkuu äkkinäisesti.

Kissa ei ole laumaeläin. Se on kuitenkin erittäin sosiaalinen ja viihtyy hyvin oman lajitoverin seurassa. Kissaa hankkiessa tämä kannattaa huomioida myös siinä mielessä, että aikuinen kissa ei välttämättä helposti hyväksy uutta pentua toverikseen. Niinpä järkevintä on hankkia kaksi pentua yhtä aikaa (esim. samasta pentueesta) tai hyvin lyhyellä aikavälillä. Yleensä parhaiten tulevat toimeen kaksi samaa sukupuolta olevaa (leikattua) kissaa.  

Kissan opettaminen

Kissaa ei voi eikä saakaan opettaa niin kuin koiraa. Koiralla on luonnostaan miellyttämisen halu. Kissa on harvinaisen itsenäinen ja itsepäinen eläin ja se yleensä tekee, mitä sitä itseään huvittaa. Kehumalla, herkuilla houkuttelemalla ja sitkeästi asioita toistamalla voi kuitenkin kissaakin opettaa. Mutta se vaatii aina sen, että kissalla on hauskaa ja se tekee asiat omasta halustaan.  

Jos kissa käyttäytyy ei-toivotusti, paras tapa on olla reagoimatta mitenkään: kun kissa ei saa tempuillaan haluamaansa huomiota, se vaihtaa taktiikkaa. Jos kissan käyttäytymistä on pakko rajoittaa, se tapahtuu sanomalla tiukasti "ei" tai äärimmäisissä tapauksissa ruiskuttamalla suihkepullolla vettä sen naamaa kohti.

Kissan leikittäminen ja virikkeet ehkäisevät usein turhautumisesta aiheutuvaa häiriökäyttäytymistä.    

Kissan ravinto

Kissalle tarjotaan ruokaa vapaasti (aina tarjolla) tai 2-3 kertaa päivässä. Terve kissa osaa säädellä syömistään eikä liho ylensyönnin takia, paitsi jos se syö ajankulukseen virikkeettömässä ympäristössä tai on herkkä lihomaan steriloinnista johtuvien hormonimuutosten seurauksena.

Kissa on lihansyöjä. Lihasta saa muun muassa tauriinia, joka on välttämätöntä kissalle. Sitä ei saa riittävästi kasveista eikä kalasta. Kissa pystyy käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä korkeakaan rasvaprosentti ole kissalle haitaksi.

Kissalle sopivaa tuoreruokaa ovat esim. porsaan- ja naudanliha suikaleina tai jauhettuna, porsaan munuaiset ja sydän paloiteltuna ja naudan maksa. Liha ja sisäelimet tarjotaan kissalle raakana, sillä kypsentäminen tuhoaa ravintoaineita. Kana tarjotaan kuitenkin kypsennettynä ja luuttomana.

Silakkaa ja pakastekalaa voidaan antaa raakana, mutta järvikala on kypsennettävä. 

Kissan kyky hajottaa maidon laktoosia on huono, joten maitotuotteista sopivimpia ovat hapatetut tuotteet, kuten kermaviili ja piimä.  

Saalistava kissa saa suurimman osan veden tarpeestaan saaliistaan. Esimerkiksi hiiressä on noin 70 % vettä. Sen sijaan muunlaisella ravinnolla olevalla kissalla tulee aina olla tarjolla raikasta vettä.

Nykyään on tarjolla myös erittäin laadukkaita teollisia ruokia, joita saa esim. eläinkaupoista.

Yksipuolisuus on kissan ruokavaliossa aina paha, joten tarjoa monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa pienestä pitäen.

Kissan lisääntyminen

Kissa tulee sukukypsäksi noin 8 kk (naaras 7-12 kk, uros 9-14 kk) ikäisenä. Uroskissa alkaa merkkailla ympäristöään ja sen virtsaan tulee voimakas ammoniakin haju. Lisäksi se mouruaa ja saattaa vapaana ollessaan lähteä normaalin reviirinsä ulkopuolelle etsimään naaraskissoja. Näillä reisuillaan se voi myös tapella toisten urosten kanssa.

Naaraskissan kiima-aika käynnistyy yleensä keväällä valon määrän lisääntyessä. Se muuttuu hellyydenkipeäksi ja "tarjoaa" itseään painamalla etutassut alemmaksi ja nostamalla peräpäätään ylös. Se voi myös kieriskellä  "viettelevästi" tai polkea etutassuillaan maata. Aktiivinen vaihe kestää yleensä noin viikon (5-10 vrk), jonka jälkeen kissa lepäilee pari viikkoa.

Kiimakauden jatkuessa naaraan levottomuus ja äänekkyys kasvaa. Aktiivisten vaiheiden väli lyhenee ja se saattaa huutaa yötäpäivää. Ruoka ei maistu, kissa laihtuu ja menettää karvaansa.   

Kissan tiineysaika on noin 62 (59-70) vuorokautta, ja se synnyttää keskimäärin neljä pentua. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin nisistä jo ennen vatsan pyöristymistä. Ne punoittavat ja muuttuvat kaksi viikkoa astutuksesta keitetyn riisinjyvän kokoisiksi.

Vapaana kulkeva leikkaamaton narttukissa voi tehdä kaksi pentuetta vuodessa.

Sterilaatio ja kastraatio

Mikäli kissalla ei aiota teettää pentuja, se on parasta leikata. Narttukissan sterilaatiossa kissalta poistetaan munasarjat ja yleensä myös osa kohtua. Sterilaation jälkeen narttukissa ei tule enää kiimaan eikä voi saada jälkeläisiä.

Sterilaatiota varten kissan tulisi olla ainakin 8 kk vanha, ensimmäisen kiiman jälkeen. Kissan voi steriloida myöhemminkin. Jotkut uskovat, että narttukissan on hyvä antaa tehdä yksi pentue. Tällöin on varmistettava, että pennuille on varattuna hyvät kodit.

Uroskissan kastraatiossa poistetaan kissalta kivekset. Kissa ei voi tämän jälkeen saada jälkeläisiä. Uroskissan tulisi olla 8 kk:n ikäinen kastraatiota varten. Kissa voidaan leikata aikaisemmin tai myöhemminkin, eli heti, kun se on saavuttanut sukukypsyyden.

Leikkauksen jälkeen uroskissalta yleensä häviää häiriökäyttäytyminen, eli se ei enää mourua eikä merkkaile. Kissa pysyy paremmin pihapiirissä eikä joudu niin herkästi tappeluihin.

Uroskissan leikkaus maksaa noin 50 (30-90) euroa ja naaraskissan noin 80 (50-150) euroa paikkakunnasta riippuen. Pohjoisessa ja pienillä paikkakunnilla leikkaaminen on yleensä edullisempaa.

Terveyden vaaliminen

Hyvän ravinnon, liikunnan ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi on kissalta ajoittain syytä tarkistaa silmät, korvat ja hampaat. Terveet silmät ovat kirkkaat eivätkä juuri rähmi. Jos silmissä on hiukan rähmää, voit poistaa sen hellävaraisesti keitettyyn ja jäähdytettyyn veteen kostutetulla pumpulitupolla. 

Korvia ei tarvitse puhdistaa, jos ne ovat puhtaat. Vaikun voit poistaa apteekista saatavalla puhdistusaineella ja tarvittaessa varovasti pumpulitupolla.

Terveet hampaat ovat valkoiset ja kiiltävät ja niiden pinta on tasainen. Tarkista, että suussa ei ole heiluvia tai rikkinäisiä hampaita. Myös pahanhajuinen hengitys on viesti hammasongelmista.

Kotikissaa ei yleensä ole tarvetta pestä säännöllisesti, vaan vain silloin, kun kissa on likainen. Pesusta hyvän shampoon avulla ei toisaalta ole mitään haittaakaan.

Jos huomaat kissan silmissä, korvissa, suussa tai ihossa jotain poikkeavaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Rokotukset

Kissoja rokotetaan virusten aiheuttamia tauteja vastaan, kuten kissarutto, kissan influenssa (ulkoileville kissoille) ja rabies (tarvittaessa). Rokotuksissa tulee noudattaa oikeita rokotusajankohtia, että rokotukset tehoaisivat. Ota yhteyttä eläinlääkäriin tarpeellisten rokotusten selvittämiseksi.

Toistuvat hoitotoimet

Kissa ruokitaan vähintään kaksi kertaa päivässä, esim. aamuin illoin. Lisäksi tulee aina olla tarjolla raikasta vettä. Terveelle kissalle voi olla myös ruokaa, esim. kuivaraksuja, aina tarjolla.

Kissa-wc eli hiekkalaatikko tulee pitää puhtaana. Kissa on siisti eläin eikä se halua käyttää likaista hiekkalaatikkoa. Hyvälaatuinen kissanhiekka vähentää kyllä siistimistyötä. Hyvä kissanhiekka on raikkaan tuoksuinen ja paakkuntuu selkeästi. Paakut ja jätökset poistetaan reikälapiolla päivittäin ja tilalle lisätään puhdasta hiekkaa.

Vaikka puhdistat hiekka-astian päivittäin, se on syytä myös tyhjentää ja pestä ajoittain ja vaihtaa kokonaan puhdas hiekka. Tämä on tarpeen viimeistään silloin, jos hiekka-astia alkaa haista päivittäisestä puhdistuksesta huolimatta. Käyttämällä reilua määrää hiekkaa, tarve astian pesulle harvenee.  

Pitkäkarvainen kissa on syytä harjata säännöllisesti. Kissa pitää itsensä puhtaana nuolemalla, jolloin irtokarvoja herkästi kerääntyy suolistoon. Tätä voi vähentää harjaamisen avulla ja tietysti myös takut pysyvät silloin pois. Harjaamisen tarpeen voit arvioida juuri takkujen ja irtokarvan määrästä.

Ulkoileva kissa madotetaan kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Syksyn madotus on hyvä tehdä pakkasten alettua.

Näiden lisäksi on hyvä muistaa, että kissa on luonteeltaan erittäin leikkisä ja seurallinen, joten omistajan täytyy varata aikaa lemmikilleen.

Mitä siitä saa?  

Kissasta saat pitkäaikaisen ystävän. Se (yleensä) haluaa olla sylissä, siliteltävänä ja osoittaa itsekin kiintymystään sinuun. Kissan omistajan on kuitenkin hyvä muistaa, että "Koirilla on isäntäväki. Kissoilla on henkilökuntaa."  (Rush Limbaugh), joka kärjistetysti kertoo kissan ja koiran eron lemmikkinä. =o)

Linkkejä ja lisätietoa kissoista

Kissojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset  

Eläinlääkäri: perustietoa kissan hoidosta, terveydestä ja sairauksista

In Cat Suomi: kissayhdistyksen sivut: perustietoa ja keskusteluforum

Kissan hoito-opas: Helsingin eläinsuojelyhdistyksen opas: kissan hankinta, ruokinta, terveydenhoito ja käyttäytyminen

Suomen eläinsuojeluyhdistys: kissa-asiaa otsikon alta löytyy paljon linkkejä

Nicehouse lemmikkisivusto: kissan hankinta ja hoito

Sandyman Cathouse: kissan hankinta, hoito, harrastaminen sekä keskustelufoorumi

Kissamaailma: kissatietosivusto, jossa mm. rotutietoa ja forum

Kissanpäiviä: lemmikkilehti verkossa: uutisia, blogi, linkkejä ja verkkokauppa

Apula: lemmikkien osto- ja myyntipalsta

Kotikissayhdistys Kokis ry

Suomen Kissaliitto: rotukissayhdistysten keskusliitto